You Are Viewing

A Blog Post

Tuoll’ on mun virastoni ain yhä tuolla

Aluksi lyhyt kommentti viimekertaiseen, akateemista työttömyyttä käsitelleeseen kirjoitukseeni, koska aihe näyttää sinnikkäästi pysyvän pinnalla. Hetki sitten Yle uutisoi, että pelkästään Helsingin yliopistossa on useita satoja sellaisia opiskelijoita, jotka eivät uskalla valmistua, vaikka kaikki opinnot ovat jo koossa. Syynä on se, että työpaikan puuttuessa seuraava etappi olisi työttömyyskortisto, ja opiskelijan status on siinä tilanteessa parempi valinta. Etenkin, kun yli puolet Suomen työttömistä kiertää erilaisten työllistämistoimenpiteiden (kurssit, harjoittelujaksot) ja työttömyyden kehää. Nämä niin sanotut aktivointitoimenpiteet eivät auta, koska työpaikkoja on yksinkertaisesti liian vähän. Puhukaa siinä nyt sitten opiskelijoiden nopean valmistumisen puolesta ja saumattomasta työelämään siirtymisestä.

Avoimien työpaikkojen määrään vaikuttavia asioita ovat myös keskittäminen, päällekkäisten toimintojen karsiminen, tehostaminen ja virtaviivaistaminen. Nuo termit, joita jokainen itseään kunnioittava johtaja ja päällikkö mielellään viljelee puheessaan. ”Teemme enemmän vähemmällä, tehokkaammin ja nopeammin”, sanoo hän ja hymyilee maireasti. Valtiolla tämä on tarkoittanut paitsi tuottavuusohjelmaa, myös alueellistamista. Alueellistamisen tarkoituksena on muun muassa tasapainoisen alueellisen kehityksen edistäminen. Tavoitteena onkin hajasijoittaa 4000–8000 työpaikkaa vuoteen 2015 mennessä.

Useinhan tämänkaltaisissa asioissa leirit ovat jakautuneet tiukasti kahtia hankkeen vastustajiin ja sen kannattajiin. Tässä tapauksessa vaikuttaisi kuitenkin siltä, että puolustajat ovat tavallistakin harvemmassa, sillä myös eduskunnan tarkastusvaliokunta on selvityksessään arvostellut alueellistamista ja sitä, miten se on tähän mennessä toteutunut. Selvityksestä käy ilmi, että työpaikat ovat alueellistamisen seurauksena lisääntyneet runsaasti esimerkiksi Uudellamaalla ja Hämeenlinnan seudulla. Sen sijaan kolmesta pohjoisen maakunnasta on kadonnut yli 2000 vakanssia, mikä on enemmän kuin koko muusta maasta yhteensä. Tästä tarkastusvaliokunta päättelee, että alueellistamisohjelma ei olekaan lisännyt työpaikkoja heikoimmille alueille, kuten oli tarkoitus, vaan juuri sinne, mistä niitä oli määrä alueellistaa.

Uutinen on varmasti hyvä heille, jotka työskentelevät Helsingissä sellaisessa virastossa, jota oltaisiin siirtämässä jonnekin aivan muualle. Vain harvat työntekijät ovat toistaiseksi olleet halukkaita muuttamaan työpaikkansa perässä silloinkaan, kun alueellistamista on tehty. Se ei liene kenellekään yllätys. Toisaalta, tarvittaessa uusienkaan työntekijöiden löytäminen ei ole vallitsevassa työllisyystilanteessa suuri ongelma. Ongelma on lähinnä se toimintatapa, jossa kannetaan säkillä valoa pimeään pirttiin. Vastikään tehdyn selvityksen perusteella lähes keskituloisella helsinkiläisellä jää asumiskustannusten jälkeen 123 euroa kuukaudessa käytettäväksi kulutukseen, jos hän asuu ydinkeskustassa. Pääkaupunkiseudun halvimpien asumiskustannusten Vantaalla 30 000 euron vuosituloista asumiskustannusten osuus on 44 %.

Alue- ja kuntaministeri Tapani Tölli puolustaa (Kaleva 24.10) voimakkaasti alueellistamista sanoen, ettei se ole epäonnistunut, koska ilman sitä esimerkiksi Pohjois-Suomen tilanne olisi muun muassa tuottavuusohjelman kadottamien työpaikkojen vuoksi vieläkin huonompi kuin mitä se nyt on. Siksi alueellistamisen määrätietoinen jatkaminen on hänen mukaansa entistäkin tärkeämpää.

Tapa, jolla ministeri Tölli perustelee tuottavuusohjelman onnistumista, on ontuva. Samalla logiikalla perusteltiin aikoinaan ekaluokkalaiselle sitä, miksi pahaakin ruokaa pitää syödä tai ainakin maistaa; koska Afrikan lapsilla ei ole ruokaa ollenkaan. Siinä mielessä olemme kuitenkin ministerin kanssa samoilla linjoilla, että alueellistamista on syytä jatkaa. Helsinki on kiva kaupunki, mutta elämää on muuallakin. Juuri alueellistaminen on yksi keino vauhdittaa kohdealueen osaamisen kehittymistä. Samalla syntyy uusia yrityksiä ja verkostoja jo olemassa olevien rinnalle. Ja se on hyvä juttu se. Tätä mieltä on Rotuaarin Robin Hood, tuore oululainen yrittäjä.

Vastaa