You Are Viewing

A Blog Post

Timon kevät?

Näin helmikuun lopulla alkaa jo olla orastavia kevään merkkejä ilmassa – ulkona on valoisaa ja aurinko lämmittää. Nyt ei kuitenkaan ole mikä tahansa kevät, vaan vaalikevät. Sellainen vaalikevät, jolloin Timo Soinin ja hänen johtamansa puolueen tekemisiä seurataan erityisen tarkasti. Persuthan ovat olleet kovassa nosteessa viime aikoina ja tämän kevään aikana nähdään, kestääkö hype maaliin -eli eduskuntavaaleihin 17.4.2011- asti vai ei.

Edellisissä eduskuntavaaleissa 2007 Perussuomalaisten kannatus oli 4,1 %. Kesällä 2010 se nousi ensimmäistä kertaa suuremmaksi kuin Vihreiden kannatus, ja sen jälkeen käyrä on ollut nousujohteinen. Enää ei puhuta pelkästään kolmesta suuresta ”vanhasta puolueesta”, vaan puhutaan neljästä suurimmasta, joista persut on se neljäs. Itse asiassa viimeisimmän valtakunnallisen (HS 17.2) gallupin mukaan SDP ja PS. ovat tasoissa 17,9 % kannatuksellaan. Tämäkin tulos osoittaa, että mitä tahansa saattaa vielä tapahtua.

Mistä tämä Soinin joukkojen rakettimainen nousu johtuu? Se johtuu paljolti äänestäjien, siis kansalaisten, halusta saada aikaan muutosta vallitsevaan politiikkaan, ja tähän saumaan persut ovat taitavasti iskeneet. He sanovat olevansa vaihtoehto, ja edustavansa muutosta parempaan suuntaan. Olitpa sitten kyllästynyt maahanmuuttopolitiikkaan, Euroopan unioniin, pakkoruotsiin, tuottavuusohjelmaan, vaalirahasotkuihin tai ihan vaan yleisesti rötösherroihin, niin äänestä Perussuomalaisia – me kuuntelemme sinua ja hoidamme asiat kuntoon; tämähän on soinilaisten pääviesti.  Ja hyvin se näyttää äänestäjiin toistaiseksi uponneen, sillä kaikkien kolmen (Keskusta, SDP ja Kokoomus) aiempia kannattajia on siirtynyt persujen puolelle. Harva on kaikista edellä mainituista asioista heidän kanssaan samaa mieltä, mutta on paljon sellaisia ihmisiä, joita ainakin joku niistä pännii.

Koska persujen äänestäminen on kanava ilmaista yleistä tyytymättömyyttä, ei niin sanotuilla vanhoilla puolueilla ole juuri eväitä heidän nousunsa pysäyttämiseen, totesi professori Heikki Paloheimo Ajankohtaisessa kakkosessa 15.2. He siis joko pysäyttävät sen itse tai kiihdyttävät sitä. Juuri näiden tyytymättömyysteemojen esillä pitämisessä onnistuminen vaalikampanjan aikana ratkaisee Paloheimon mukaan paljolti sen, kuinka hyvin soinilaiset lopulta vaaleissa menestyvät. Edellä mainitussa Ajankohtaisen kakkosen jaksossa haastateltiin kolmea miestä, jotka olivat kaikki aiemmin äänestäneet eri puoluetta, mutta aikoivat nyt antaa äänensä persuille. Jokainen heistä sai tavata yhden ehdokkaan ja kysyä tältä mielipidettä heille itselleen tärkeistä teemoista. Kaksi kolmesta kysyjästä totesi, että kyseinen ehdokas ei osannut ollenkaan tai kovin hyvin vastata esitettyihin kysymyksiin, mutta ”arvostan kyllä sitä, että hän sanoi suoraan, ettei tiedä”. Ei siis tarvitse tietää asioista, jos uskaltaa myöntää sen: sitä kutsutaan suoraselkäisyydeksi. Jos joku muu sanoisi niin, sitä kutsuttaisiin tyhmyydeksi tai huonoksi valmistautumiseksi.

Parhaimmillaan Perussuomalaisten kannatuksen nousu voi johtaa siihen, että kansalaisten mielenkiinto politiikkaa kohtaan laajemminkin kasvaa, ja sehän olisi pelkästään hyvä asia. Onko sitten Soinin joukkojen suosion nousussa kyse ns. voittajan vankkurit –ilmiöstä eli siitä, että suosio ruokkii suosiota ja voittajan kyydissä on kiva olla niin kauan kuin menee hyvin?  Tuleeko Soinista pää- tai joku muu ministeri vai kääntääkö seuraava gallup tai edessä olevat TV-tentit tuulen suunnan? Onko tämä Timon kevät? Nämä ovat mielenkiintoisia kysymyksiä, joihin tiedämme vastauksen vajaan kahden kuukauden kuluttua.

(PS.) Testaa, synkkaako sinulla ja Timolla http://friends.murrur.fi/stuff/soinikone/

Vastaa