You Are Viewing

A Blog Post

Olisipa mulla edes ihan mitä vaan

Odottaminen kuuluu olennaisena osana elämäntapaan, jota kutsutaan reaktiiviseksi elämäntavaksi. Ihmiset odottavat, että taivaalta tupsahtaisi syliin unelmaelämä, että lottorivi osuisi oikeaan, että unelmien puoliso tulisi soittamaan ovikelloa. Ajatellaan, että oma elämä on mikä on, eikä kurjuus muuksi muutu, vaikka mitä tekisi.  Aggressiivisesta odottamisesta ei kuitenkaan seuraa juuri muuta kuin loputonta turhautuneisuutta. Se on puolestaan helppo purkaa hakemalla elämästään niitä asioita, jotka siinä tuntuu olevan pielessä.

Muutokset pelottavat

Vaikka nykyhetki ei olisi sitä, mitä elämältä haluamme, se on kuitenkin tuttu ja turvallinen. Tiedämme, miten asiat nykyhetkessä toimivat ja osaamme välttää vaaroja ja riskejä. Olemme tyypillisesti sinut nykyisen tilanteemme kanssa. Ja tämän tutun ja turvallisen tilanteen muuttumista saatamme joko tietoisesti tai tiedostamattamme pelätä. Muutos tuo mukanaan aina epävarmuutta. Emme voi olla varmoja siitä, tuoko muutos mukanaan enemmän hyviä vai huonoja asioita, koska emme osaa ennustaa tekojemme kaikkia seurauksia.

Usein pelkäämme sitä, mitä muut ajattelevat. Sitä, että he tuomitsevat meidät epäonnistujiksi, häviäjiksi ja ties miksi. Siitä huolimatta, että innokkaimmat tuomitsijat (jos heitä ylipäätään on) ovat todennäköisesti juuri niitä, joilla ei olisi munaa itse yrittää mitään vastaavaa. Kentän laidalta on tietysti mukavaa aina huudella. Samalla sellaiset ihmiset pelkäävät yrittävän henkilön onnistumista ja onnistumisen realisoituessa surkuttelevat itsekseen ja toteavat, että ”no kyllä minäkin tuohon olisin pystynyt.”

Kannattaa miettiä, antaako tällaisten ihmisten sanomisten ja mielipiteiden vaikuttaa tekemisiinsä.

Unelmatkin pelottavat

Meillä jokaisella on paljon erilaisia unelmia. Mutta vielä enemmän meiltä löytyy syitä ja selityksiä sille, miksi emme voisi todellisuudessa koskaan saavuttaa niitä. Milloin ei ole aikaa tai energiaa. Milloin on muita velvollisuuksia, sopimaton elämäntilanne tai liian vähän rahaa. Milloin ei hallitse tarvittavia taitoja tai ei vain tunne olevansa valmis. Nämä kaikki ovat aivan todellisia, ehkä hankalastikin voitettavia ongelmia.

Mutta mitä siitä, vaikka ne ovat hankalia? Mitä siitä, vaikka ne ovat pelottavia? Mitä siitä, että voit epäonnistua? Mitä siitä, vaikka tuleva haaste ahdistaa? Voit jatkaa syiden ja selitysten keksimisiä niin pitkään kuin haluat. Kukaan ei tule sinua siitä tuomitsemaan, onhan moinen aivan normaalia toimintaa. Se ei ole kuitenkaan se tapa, jonka mukaan kannattaa toimia.

Epäonnistuminen on oppimiskokemus

Itsensä haastaminen ja omien haaveiden tavoittelu johtaa väistämättä aika ajoin epäonnistumiseen. On tutkittu tosiasia, että epäonnistuminen on yksi menestyksen kulmakivistä kaikilla elämän osa-alueella. Epäonnistuminen tarkoittaa yksikertaisesti sitä, että sillä kertaa kokeillut keinot eivät olleet oikeita tai riittäviä. Sen syvempiä päätelmiä epäonnistumisesta ei ole välttämätöntä vetää. Epäonnistuminen on ennen kaikkea oppimiskokemus ja sen kautta saatu oppi on korvaamaton voimavara. Oppimisen kannalta onkin ratkaisevaa, miten epäonnistumiseen suhtautuu.

Jos toimit järkevästi, epäonnistuessasi kartoitat virheesi ja sen, mikä johti epäonnistumiseen. Rajansa toki analysoinnillakin: loputon analysointi halvaannuttaa toimintaa, minkä sijasta on muistettava myös yrittää uudestaan. Olennaista on, että aiemmasta viisastuneena et todennäköisesti toista samoja virheitä tulevaisuudessa. Epäonnistuminen vie siis sinua lähemmäksi onnistumista, koska tiedät, miten toimia paremmin sillä seuraavalla yrityksellä.

Joku onkin todennut, että asiantuntija on se, joka on tehnyt kaikki mahdolliset virheet tietyllä alueella. Entä jos omalla kohdallasikin ajattelisit, että olet taas yhtä virhettä viisaampi? Epäonnistumisen ei pidä antaa viedä uskoa ja rohkeutta rakentaa omaa elämää. Lannistumisen sijaan kannattaa etsiä uusia näkökulmia ja kehittää taitojaan eteenpäin.

Varmin tapa estää oppiminen on alkaa vältellä mahdollista epäonnistumista siten, että välttelee haastavia tilanteita, tehtäviä ja ongelmia. Juuri ne ja muut epämukavuudet vievät ajatteluamme eteenpäin. Itse asiassa on vain ajan kysymys, milloin ”nappulat ovat oikeassa järjestyksessä” ja tuloksena on läpimurto. Jos yhden kerran epäonnistuttuamme luovuttaisimme heti, emme oppisi enää koskaan mitään uutta.

Uskalla – kehityt

Epäonnistuminen, oppiminen, kunnianhimo ja omien unelmien saavuttaminen ovat toisiinsa linkittyviä asioita. Kaikkeen aktiiviseen tekemiseen liittyy epäonnistumisen mahdollisuus. Mitä suuremmat haasteet, sitä suurempi epäonnistumisen mahdollisuus – jos asian haluaa sillä tavoin nähdä.

Varmoja valintoja tekemällä ihminen usein menettää mahdollisuuden kokea uusia asioita, kehittyä ja toteuttaa unelmansa. Haasteiden kohtaaminen tuntuu aluksi hankalalta, mutta juuri kohtaamalla ne ja ponnistelemalla vaikeiden asioiden kimpussa tulee samalla houkutelleeksi esiin myös oppimisen myönteiset puolet; uteliaisuuden, innostuksen ja onnistumisen ilon.

Jos olet tosissasi unelmiesi kanssa, kannattaa perata jokainen syy, miksi et voisi niitä tavoitella. Mikään syy ei ole niin ylitsepääsemätön, ettet voisi tehdä mitään, edes jotain aivan pientä, unelmasi eteen – ja pienillä teoillahan on taipumusta johtaa isompiin.

Unohda tekosyyt ja selittely. Unohda se, että vastoinkäymiset olisivat ylitsepääsemättömiä. Ne ovat enintään hirveän hankalia. Ja hirveän hankala on voitettavissa, jos sitä oikeasti haluaa. On edes yritettävä, entiseenhän voi aina palata. Mikä on pahinta, mitä voi sattua jos yrität ja epäonnistut? Jos et yritä, et voi tietää olisitko onnistunut. Olisit nimittäin voinut onnistuakin. Ja sekös sitten taas harmittaisi, vai mitä? :)

Vastaa