You Are Viewing

A Blog Post

Mä oon ma(i)ne – hauska tutustua!

Rotuaarin Robin Hood on intoutunut viime aikoina pohtimaan, mitä maine oikeastaan tarkoittaa. Tai se, kun joskus kuulee sanottavan, että jollakin yrityksellä on hyvä maine. Millainen se silloin on? Luin vast’ikään mainion tätä aihetta käsittelevän kirjan nimeltään M2 – Maineen uusi aalto. Sen ovat kirjoittaneet Pekka Aula ja Jouni Heinonen.

Aula ja Heinonen määrittelevät maineen siten, että se muodostuu yrityksestä kerrotuista arvottavista tarinoista, joita liikkuu sidosryhmien keskuudessa ja tästä syystä sidosryhmien omakohtaisilla kokemuksilla yrityksen tuotteista ja palveluista on keskeinen merkitys siihen, millainen maine yrityksellä on. Toinen maineeseen vaikuttava seikka on yrityksestä erilaisissa julkisuuksissa rakentuvat mielikuvat. Maine syntyy sitä kautta, että yritys ja sen sidosryhmät kohtaavat erilaisissa suorissa ja epäsuorissa tilanteissa, ja näihin tilanteisiin osapuolet tuovat omat tietonsa, taitonsa ja ennakkoluulonsa. Maine tekee yrityksestä hyvän tai huonon ja erottaa sen toisesta, muutoin samankaltaisesta yrityksestä. Itse asiassa kyse on yrityksen todellisuuden (mitä se uskoo olevansa) ja sitä koskevien mielikuvien (mitä muut ajattelevat sen olevan) välisestä suhteesta ja vuoropuhelusta.

Toisaalta kirjoittajat huomauttavat, että erinomainenkin maine romahtaa äkisti, jos mielikuvat ja kokemukset perustuvat valheeseen. Vastaavasti huononkin maineen voi parantaa, jos kokemukset ja mielikuvat perustuvat ”väärään todellisuuteen” ja yritys kykenee kommunikoimaan tämän. Maine on aikasidonnainen, sillä sitä määrittävät yrityksen menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Se myös niin sanotusti istuu sitkeässä: yrityksen on vaikeaa, joskaan ei mahdotonta, muuttaa kerran syvälle juurtunutta mainettaan. Kaikkein tärkeimmässä roolissa on kuitenkin nimenomaan tulevaisuus, koska yritys luo kaikilla puheillaan ja teoillaan odotuksia, joita eri sidosryhmät arvioivat omista lähtökohdistaan. Siksi tämän tulevaisuuspuheen on oltava uskottavaa, ja sen luomat odotukset on aikanaan pystyttävä lunastamaan.

Kirjoittajat korostavat, että yritys on kaikille erilainen ja se näyttäytyy niin monena kuin sidosryhmissä on jäseniä: kukin sitä omista lähtökohdistaan tarkasteleva muodostaa käsityksensä siitä, mitä yritys on, mistä se on tulossa ja minne menossa. Kyse onkin vaikkapa yhteistyön kohdalla siitä, kuinka hyvin nämä osapuolten käsitykset kohtaavat toisensa ja mitä paremmin ne sen tekevät, sitä herkemmin ollaan matkalla parempaan bisnekseen.

Aulan ja Heinosen mukaan sidosryhmäsuhteiden korkeimmaksi tasoksi voidaan kutsua asemaa, jossa sidosryhmät ovat sitoutuneet yritykseen ja sen toimintaan niin hyvin, että heitä voidaan ryhtyä kutsumaan uudella nimellä: luottojoukot. Luottojoukot muodostuvat sellaisesta joukosta ihmisiä, jotka todistavat yrityksen puolesta ja ovat valmiita panemaan oman maineensa peliin tuon todistuksen antaessaan, eivätkä hylkää yritystä silloinkaan, jos se jostakin syystä on kriisissä. Esimerkiksi tällaisesta yrityksestä Aula ja Heinonen nostavat Applen ja ”Apple-uskovaiset”, jotka ovat yhtiön omaa väkeä fanaattisempia ilosanoman levittäjiä. Sidosryhmäsuhteiden hoitoon kuuluukin olennaisena osana myös sidosryhmien aktiivinen ja jatkuva seuranta ja analysointi, jotta aito dialogi olisi mahdollista.

Olennaista on, että maineen rakentavat eri yleisöt ja sidosryhmät, ei organisaatio itse. Tämä ei tarkoita, että rakentumiseen ei voi mitenkään vaikuttaa. Kysymys on siitä, kuinka paljon ja millä tavoin yritys haluaa olla mukana vaikuttamassa maineensa muodostumiseen, ja sen tulisi tapahtua juuri yrityksen osaamisen ja tekemisten kautta.

Yhteen lauseeseen tiivistettynä: ole sanojesi mittainen ja tee se, mitä olet luvannut :)

Avainsanat: , ,

Vastaa