You Are Viewing

A Blog Post

Moi Leif!

Moi Leif!

Mitäpä sinulle kuuluu? Kesä se tulla jollottaa, ja varmaan Etelärannan ikkunastakin aurinko jo mukavasti helottaa. Minulle kuuluu hyvää, tosin auringonpaisteesta nauttimista hieman häiritsee tuo iso linnunpaska tuossa keskellä ikkunaruutua. Ovat ne muuten aika älykkäitä nuo linnut: juuri kun sain edellisen ikkunan pestyä, niin jo menivät paskomaan seuraavaan. No, ehkäpä ne nämä minun ikkunani täällä viidennessä kerroksessa sitten ovat jotenkin parahultaisella korkeudella lintujen suolentyhjennystä silmällä pitäen. Monennessako kerroksessa se sinun työhuoneesi muuten olikaan? Muistaakseni jossain tosi korkealla…

No mutta hei, oli minulla vähän asiaakin. Ehdotit vast’ikään (20.5.2010), että maamme korkeakouluissa tulisi ottaa käyttöön lukukausi- tai opintomaksut. Kerroit, että pitää voida irtautua maksuttoman koulutuksen ajatuksesta, ja niinpä kutsuit tätä ulostuloasi harkituksi irtiotoksi vallitsevasta ajattelutavasta.

Mahdoitkohan ehkä, Leif, lukea edellisen blogikirjoitukseni, jossa kirjoitin uusien ideoiden tärkeydestä ja niiden rohkeasta kokeilemisesta? Minusta on hienoa, Leif, että sinä teet uusia avauksia ja esität -usein radikaalejakin- ajatuksiasi suoraan ja rehellisesti, hyvä niin. Minusta tämä sinun tällä kertaa esiin nostamasi asia on kuitenkin sellainen, että sinun, Leif, kannattaa harkita sitä vielä toiseen ja ehkä kolmanteenkin kertaan. Tässä jutussa on nimittäin pari pientä mutkaa matkassa, etten sanoisi.

Muun muassa sellainen juttu kuin tasa-arvo. Esittämäsi malli johtaisi siihen, että lähinnä vain sellaisilla isänmaan toivoilla, joilla itsellään tai joiden vanhemmilla on riittävästi pätäkkää perstaskussa, olisi mahdollisuus opiskella korkeakoulussa. Esität ratkaisuksi stipendirahastoa lahjakkaille, mutta vähävaraisille opiskelijoille vähän niin kuin Amerikan malliin. Oletko siis sitä mieltä, Leif, että keskinkertaisuudet joutavatkin romukoppaan: vahvat selvityvät ja heikot karsiutuvat pois? Noh, toisaalta, toimiihan se viidakossakin…

Taustallahan tässä, Leif, sinullakin lienee ajatus opintoaikojen lyhentämisestä ja sitä kautta työur(ie)n pidentämisestä. Mutta oletko tullut ajatelleeksi, Leif, että hommassa saattaisi käydä juuri päinvastoin? Uskaltaisin veikata, vaikkakin vain yhden maisterintutkinnon suorittaneena, että loppujen lopuksi aika harvan opiskelijan leipä on erityisen leveä tälläkään hetkellä. Siitä seuraa, että mitä enemmän kehitellään erilaisia uusia maksuja nykytilanteeseen verrattuna, sitä enemmän on tehtävä töitä, ja mitä enemmän on tehtävä töitä, sitä pidemmäksi opiskeluaika venyy. Poikkeuksia tietysti on, mutta yleisesti ottaen, voisiko olla näin?

Olisiko päätoimisen opiskelun edellytysten parantaminen lukukausien aikana kuitenkin suorempi reitti kohti opintoaikojen lyhenemistä? Saataisiinko työuria pidennettyä myös parantamalla vastavalmistuneiden opiskelijoiden edellytyksiä saada koulutustaan vastaavaa työtä valmistumisensa jälkeen ilman lyhyttä tai pidempää visiittiä työttömyyskortistossa? Mitä mieltä sinä, Leif, olet?

En minä, Leif, sinua sen kummemmin käy opastamaan, sinä olet toki viisas mies: kunhan nyt tässä ajattelin nostaa esille muutaman pointin, jotka sinä ehkä kaiken kiireesi keskellä olit unohtanut.

Kun meitä -sinua ja minua- selvästikin yhdistää kiinnostus näihin korkeakouluopiskelijoiden asioihin, niin oletkohan sattunut törmäämään tällaiseen http://esok.jyu.fi/kaytannot/hkraportti.pdf esteettömyyden hyviä käytäntöjä Suomen korkeakouluissa käsittelevään julkaisuun? Jos et, suosittelen sitä sinulle iltalukemiseksi. Siinä on monta hyvää ehdotusta, joiden soisi saavan tuulta alleen. Ehkä sinä, Leif, vaikutusvaltaisena miehenä voisit vähän edistää asiaa?

Eipä minulla tällä kertaa muuta. Oikein hyvää ja lämmintä kesää sinulle, Leif, ja kirjoitellaan taas pian! Minä taidan tästä ruveta ikkunanpesuhommiin.

Terveisin
Rotuaarin Robin Hood

PS. Oli muuten aika mielenkiintoinen, tätä aihetta sivuava kolumni Helsingin Sanomissa 24.5.
http://www.hs.fi/juttusarja/murto/artikkeli/Kymppimiikka/1135257059024

Muistanko nyt ihan väärin, vai onko kirjoittaja juuri se siskontyttösi, josta viime kirjeessäsi kerroit?

Vastaa