You Are Viewing

A Blog Post

Mä oon niin slow

Kesä on juuri sopiva vuodenaika kirjoittaa hitaudesta. Slow-ideologia on syntynyt vastavoimaksi sille jatkuvalle kiireelle ja suorittamiselle, jota monet meistä elämässään toteuttavat niin työssä kuin vapaa-ajallakin. Tunnetuin sen alalaji on Slow Food, mutta monelle muullekin alueelle tämä ajattelu on levinnyt: muun muassa kaupunkeihin, suunnitteluun, matkailuun ja asumiseen. Kattavimmillaan puhutaan hitaasta elämästä, joka ottaa nämä kaikki huomioon. Koska syöminen on mukavaa, aloitetaan kuitenkin ruoasta.

Slow Food -liike syntyi Italiassa vuonna 1986, kun Rooman Piazza di Spagnalle oltiin avaamassa ensimmäistä pikaruokapaikkaa. Tuolloin joukko nautiskelijoita karsasti moista ajatusta ja perusti pienen ruokayhdistyksen. Nykyään tämän aatteen kannattajia on yli 150 maassa ympäri maailmaa, kertoo slowfood.com

Hitaan ruoan kulmakiviä ovat nämä seitsemän periaatetta:

  • puolustaa elämän pieniä nautintoja ja inhimillistä elämänrytmiä
  • vastustaa ruokailun liiallista yksinkertaistamista
  • muistuttaa siitä, että ruuasta ja juomasta nauttiminen on aina ollut osa kulttuuriamme
  • kannattaa hyvälaatuisten ruoka-aineiden valmistusta ja ekologisesti järkeviä tuotantotapoja
  • vastustaa turhaa ruoka-aineiden teknistä ja kemiallista käsittelyä
  • vaalia paikallisia ja perinteisiä keittotaidon menetelmiä

Entäpä sitten Slow Cities – hitaiden kaupunkien verkosto Cittaslow? Myös se on perustettu Italiassa, joskin melko paljon kulinaarista kaimaansa myöhemmin, eli vuonna 1999. Hitaita kaupunkeja on 24 eri maassa yhteensä 142 kappaletta, joista tuorein ja toistaiseksi Suomen ainoa tämän arvonimen haltija on Kristiinankaupunki – hyvä Suomi! :)

Verkostoon kuuluu alle 50 000 asukkaan kaupunkeja, jotka panostavat tietoisesti hyvän elämän edistämiseen ja kestävään kehitykseen. Tämän arvostetun statuksen saavuttamiseksi arvioidaan hakijakaupungissa 55:a erilaista asiaa – vieraanvaraisuudesta ja lähiruoan tuotannosta kaupunkisuunnitteluun ja etätyön mahdollisuuksiin. Cittaslow korostaa kiireetöntä elämää, ainutlaatuisuutta ja paikallisuuden kunnioittamista sekä inhimillisiä, ympäristöystävällisiä ja kestäviä ratkaisuja. Hitaassa kaupungissa panostetaan lisäksi  kevyen liikenteen väyliin, luontoon ja rauhalliseen elämänrytmiin.

Eräällä tavalla slow-ideologiaan liittyvä käsite on myös downshifting, josta käytetään muitakin nimityksiä, kuten leppoistaminen, kohtuullistaminen ja kansanomaisemmin oravanpyörästä hyppääminen. Kysehän ei sinällään ole mistään uudesta ilmiöstä, onhan esimerkiksi moni ikäihminen –siis esimerkiksi minun isovanhempani ikäluokka- noudattanut niukkuuden filosofiaa koko elämänsä ajan. Nykyään tätä asiaa lähestytään usein työn tekemisen ja nimenomaan sen vähentämisen kautta. Tässä tapauksessa termi pitää sisällään sen oletuksen, että on jotain, mistä vähentää. Silloin voi itse valita, vähentääkö vai ei ja tehdä niin, jos haluaa. Entäs ne ihmiset, joilla tätä mahdollisuutta ei ole?

Toisaalta, toisenlaisiakin kohtuullistamistilanteita saattaa elämässä tulla eteen.  Tässä puolisentoista vuotta sitten esitetyssä Voimalan jaksossa ex-lamborghinimies Jaakko Rytsölä toteaa, että oikeastaan on ihan mukavaa lukea kirjoja ja juosta. Niinpä niin.

Hyvää ja oman maun mukaan joko hidasta tai nopeaa kesää itse kullekin :)

Avainsanat: ,

Vastaa