You Are Viewing

A Blog Post

Kuinka voitte?

Britti vastaisi tähän kohteliaasti ”I’m fine, thank you”, mutta yhä useampi suomalainen duunari alkaa olla eri mieltä, eikä ihme.

Valtiovarainministeriön valtiosihteeri Raimo Sailas sanoi Iisalmen Sanomissa 15.10., että Suomea odottaa huonoimman mahdollisen skenaarion toteutuessa sotien jälkeisen ajan pahin talouskriisi. Sailas nyt on Suomen virallinen talouspessimisti, mutta samansuuntaisia arvioita on viime aikoina kuultu muiltakin. Tämä on merkittävää sikäli, että työelämän laatu ja vallitseva taloustilanne ovat tiukasti kytköksissä toisiinsa, mikä ilmenee Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisemasta, palkansaajien haastatteluihin perustuvasta työolobarometristä.

Barometrin mukaan päällimmäinen työelämän ongelmakohta on ihmisten huoli oman työnsä jatkuvuudesta siinäkin tapauksessa, että heidän työsuhteensa on vakinainen ja kokonaikainen: heitä kalvaa pelko siitä, että työsuhde ei tästä huolimatta ole kestävällä pohjalla. Hyvinäkin aikoina puhutaan paljon tuottavuuden parantamisesta ja tehokkuuden lisäämisestä: huonoina aikoina puheet konkretisoituvat säästöiksi, sanoo puolestaan Talouselämä-lehdessä haastateltu Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija Antti Kasvio.

Tehokkuusajattelu johtaa ennen pitkää siihen, että työntekijöiden työhyvinvointi on koetuksella, mikä puolestaan vaikuttaa työilmapiiriin. Työolobarometrin mukaan avoimuuden, keskinäisen luottamuksen ja vastavuoroisuuden ilmapiiri on yksi tärkeimmistä hyvän työpaikan tunnusmerkeistä. Toisaalta ihmisten pelätessä työpaikkojensa puolesta nämä kaikki asiat puuttuvat. Lisäksi yhteisöllisyys on lähes tyystin kadonnut työelämästä, ja tilalle on tullut yksilön korostaminen. Näin siitä huolimatta, että ihmisten tarve olla yhteydessä toisiinsa ei vähene tai katoa, vaan päinvastoin: menestyvät yritykset ovat niitä, joissa työyhteisö voi jakaa ja tehdä merkityksellisiä asioita ja se on olemassa muutakin kuin tuloksen tekemistä varten.

Alkusyksystä julkaistun Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan hyvinvoinnin kehittämiseen käytetään kuitenkin suomalaisissa yrityksissä liian vähän rahaa siihen nähden, mitä sillä voitaisiin saavuttaa. Ennenaikainen eläkkeelle jääminen yhdessä sairauspoissaolojen kanssa maksaa näet työpanoksen menetyksenä 30 miljardia euroa vuodessa. TTL:n mukaan panostus työhyvinvointiin voisikin maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.

Tuoreessa brittitutkimuksessa puolestaan todettiin, että sellaisiin työntekijöiden poissaoloihin, jotka kestävät yli neljä viikkoa, on stressi suurempi syy kuin halvaus, sydänkohtaus tai syöpä. Lisäksi ihmiset kärsivät ylisuorittamisesta, eli ylipitkien työpäivien teosta tehdäkseen vaikutuksen esimiehiinsä. Näillä perusteilla tutkimuksessa kutsutaankin stressiä nimellä ”2000-luvun musta surma”. Merkittävimmiksi stressin aiheuttajiksi nimetään liiallinen työtaakka, esimiehen johtamistapa sekä muutokset työpaikalla.

Tämä on siis myös johtajuuskysymys. Taloudellisesti vaikeina aikoina oikean polun löytäminen ja sillä pysyminen vaatii yhteisöllisyyttä ja päämäärää tukevaa johtamista. Johtamisesta puhui myös SOK:n entinen pääjohtaja Arto Hiltunen HS:ssä (23.10., E1). Hän oli aivoinfarktin saatuaan ja siitä selvittyään päättänyt jättäytyä pois työelämästä, ja ryhtyä kirjoittamaan juuri julkaistua kirjaansa ”Johtamisen taito”.

Hiltunen peräänkuuluttaa yritysjohtajilta kahta e:tä: empatiaa ja ennustettavuutta. Empatia ei Hiltusen mukaan tarkoita pehmoilua, vaan sitä, että johtaja ymmärtää erilaisten ihmisten arvot ja ajattelutavat ja pystyy mukauttamaan oman johtamistapansa niihin. Ennustettavuudella hän puolestaan viittaa siihen, että johtaja tekee päätöksiä johdonmukaisella tavalla, eikä poukkoile.

Jotta tällä tarinalla olisi edes suhteellisen onnellinen loppu, niin tässä viisi vinkkiä, miten selvitä stressistä :)

Vastaa