You Are Viewing

A Blog Post

Korkeakoulutetut vammaiset – työmarkkinoiden hyödyntämätön voimavara

Meillä Suomessa on jo vuosikausia puhuttu suurten ikäluokkien eläköitymisen myötä realisoituvasta työvoimapulasta, ja useimmiten lääkkeeksi siihen on esitetty maahanmuuttajia ja heidän panoksensa merkittävää kasvattamista maamme työmarkkinoilla. Mitenkään maahanmuuttajia väheksymättä haluan kääntää katseet erääseen toiseen, nykypäivän työelämässä valitettavan aliedustettuun ryhmään; korkeakoulutettuihin vammaisiin. Suomen arviolta 200 000 vammaisesta noin puolet haluaisi olla mukana työelämässä ainakin osa-aikaisesti. Silti vain kolmannes vammaisista on ollut töissä kuluneen kahden vuoden aikana, vaikka suuri osa heistä on työkyvyltään hyvässä tai jopa erinomaisessa kunnossa.

Sitra:n rahoittamassa ja VATES-säätiön toteuttamassa projektissa, jonka loppuraportti julkistettiin elokuussa 2011, selvitettiin vammaisten ja osatyökykyisten työllistämisen kansantaloudellista merkitystä. Projektin lähtökohtana oli, että vammaisten ja osatyökykyisten työllistymisen tukitoimia voitaisiin katsoa niin kutsutun avustusajattelun sijasta kansantaloudellisina investointeina. Projektin osana yrityspäättäjille tehty kysely osoitti, että 72 prosenttia heistä suhtautui myönteisesti vammaisten tai osatyökykyisten työhön ottamiseen. Heistä 13 prosenttia ilmoitti työllistävänsä varmasti, kun oikea henkilö löytyy, 36 prosenttia ilmoitti selvittävänsä mahdollisuuksia ja 23 prosenttia pyysi lisätietoja. Toisaalta tutkimuksessa selvisi myös, että yhteiskunnan tuet ovat merkittävässä roolissa, kun yritys miettii vammaisen palkkaamista. Juuri taloudellisista tukimuodoista ja työn ja työolosuhteiden sopeuttamisesta koettiin tarvittavan eniten lisätietoa ja käytännön esimerkkejä.

Kelan ja Työterveyslaitoksen vuonna 2010 tekemässä tutkimuksessa puolestaan kävi ilmi, että jo hyvin pienillä työolosuhteiden muutoksilla on suuri merkitys vammaisten työllistymisen kannalta. Mukauttamisen keinoja ovat mm. helposti säädettävät työpisteet, esteettömät tilat, ergonomiset työvälineet, tarpeelliset apuvälineet sekä työn joustava organisointi työnjaon, työajan ja etätyön suhteen. Vaihtoehtoja on siis paljon, eikä koko arsenaalia tarvitse kaikissa tapauksissa käyttää. Toisaalta moni edellä mainituista asioista on sellainen, josta hyötyisi moni ”tervekin” työntekijä, eli keinot eivät käytännössä paria poikkeusta lukuun ottamatta eroa normaalista työhyvinvoinnista huolehtimisesta.

Mitä sitten niihin työnantajan käytettävissä oleviin taloudellisiin tukimuotoihin tulee, niin esimerkiksi juuri vammaisen työntekijän tarvitsemien apuvälineiden ja laitteiden hankintaan on työhallinnolta saatavissa työolosuhteiden järjestelytukea. Lisäksi Pellervon taloustutkimus PTT:n laskelmien mukaan vammaisten ja kuntoutujien työllistämistoimien tukirahoista palautuu yhteiskunnalle heti takaisin noin viidennes. Jos otetaan huomioon työllistyneiden henkilöiden taloudellisen aseman paraneminen, rahoittavat toimenpiteet itsensä joka toisessa tapauksessa.

Heinäkuussa Helsingin Sanomissa (HS Kotimaa 29.7.) oli vammaisten työllistymiseen liittyvä mielenkiintoinen artikkeli, jossa kartoitettiin muutamien suurten yritysten kokemuksia ja näkemyksiä vammaisten ja vajaakuntoisten palkkaamisesta.  Siinä muun muassa VR:n ylilääkäri Otso Ervasti kertoo, kuinka avustavat työt ovat heillä vähentyneet. HOK-Elannon henkilöstöjohtaja Antero Levänen puolestaan kehuu, kuinka he ovat saaneet myönteistä palautetta kehitysvammaisten palkkaamisesta S-marketeihin ja kuinka nämä ammattiylpeyttä tuntien hoitavat esimerkiksi pullonpalautushuoneita, joihin muut myyjät eivät mielellään mene.

Edellä mainitut kommentit kuvastavat mielestäni hyvin sitä, kuinka vammaiset nähdään edelleen työskentelemässä ennen muuta avustavissa tehtävissä, jos jossakin. Tässä piilee sekä työnantajien että valitettavan usein myös median käyttämän lähestymistavan syvin sudenkuoppa; vammaiset eivät ole yksi homogeeninen ryhmä, vaan suuri, noin 200 000 ihmisen joukko, jonka sisällä on työkyvyiltään ja -valmiuksiltaan hyvin erilaisia ihmisiä. Osalle heistä pullohuoneen hoitaminen on mitä parhain työtehtävä, mutta me korkeakoulutetut vammaiset haluamme tehdä muunlaista työtä. Yleisesti ottaen kyse on räätälöinnistä; siitä, että vammainen työskentelee tehtävässä, joka vastaa hänen valmiuksiaan ja että työolosuhteet ovat sellaiset, joissa hän pystyy työtään tekemään.

Meillä Suomessa vammaiset ovat töissä harvemmin kuin missään muualla Euroopassa. Sen tosiseikan muuttuminen toisenlaiseksi vaatii luonnollisesti vammaisten ihmisten omaa aktiivisuutta, mutta myös oikeanlaista asennetta ja hieman viitseliäisyyttä työnantajalta. Tietoa on kyllä saatavilla, käynti vaikkapa TE-toimiston nettisivuilla riittää. Joskus törmää myös kenties ylimitoitettuihin arvioihin siitä, mitä jokin työtehtävä itse asiassa tekijältään vaatii. Moinen vahvistaa toki kyseistä työtä tekevien omaa identiteettiä, mutta osatyökykyisten näkökulmasta katsottuna se tuo heidät kyseisestä työstä poissulkeviin perusteluihin hieman selittelyn makua.

Paitsi työvoimapulasta, meillä käydään jatkuvaa keskustelua myös työurien pidentämisestä ja kestävyysvajeesta. Myös näihin asioihin voitaisiin vaikuttaa muuttamalla työkulttuuriamme ja asenteitamme enemmän vammaisia ja vajaakuntoisia työntekijöitä suosiviksi. Meillä on lähes 100 000 ihmistä valmiina tulemaan töihin vaikka heti, jos sopiva työtehtävä löytyy. Tälle joukolle kannattaa antaa näytön paikka.

Mikä taho ottaa haasteen vastaan ja lähtee tekemään työnantajille suunnattua ”työllistä osaava vammainen” –kampanjaa? :)

2 vastausta artikkeliin “Korkeakoulutetut vammaiset – työmarkkinoiden hyödyntämätön voimavara”

  1. Eero Nevalainen kirjoitti:

    Hyvä teksti. Itse kiinnitin huomiota juuri samaan asiaan tuossa artikkelissa. Oma tilanteeni on toki sinänsä onnekas että softa-alalla on niin hurja pula oikeasti asiansa osaavista tyypeistä ja muutenkin yleisesti ottaen aika meritokraattinen ja osaamista korostava asenne, että vammaisuus ei itse asiassa ainakaan omalla urallani ole vielä tuntunut juuri missään…

  2. Rotuaarin Robin Hood kirjoitti:

    Olet siis valinnut oikean alan, ainakin siitä näkökulmasta katsottuna :)

Vastaa