You Are Viewing

A Blog Post

Ihan vaan pikkupikkujoulut

Ne ovat täällä taas, nuo kaiken kansan odottamat ja rakastamat pikkujoulut – mahtavaa. Vihdoinkin päästään purkamaan ja laukomaan ääneen kaikki ne asiat, jotka ovat koko vuoden kuplineet pinnan alla ja aiheuttaneet kireyttä työyhteisössä. Kyllä siinä ilmapiiri puhdistuu.

Pikkujoulujen kyseessä ollessa konsepti kannattaa pitää mahdollisimman yksinkertaisena: raahataan porukka samaan tilaan samaan aikaan ja varmistetaan, että siellä riittää ruokaa ja, mikä tärkeintä, alkoholipitoista juomaa. Joskus pikkujouluissa voi olla jopa järjestettyä ohjelmaa: ellei paikalle raahata stand up –koomikkoa, niin voidaan kisailla siitä, kuka pääsee nolaamaan itsensä kaikkien yhteisessä, kivassa tonttuleikissä. Myös pukeutuminen on tärkeä osa pikkujouluja: räväkän pomon kraka soittaa joululauluja: naisten asuvalinnoissa puolestaan on havaittavissa ripaus hutsahtavuutta; tai niin miehet ainakin toivovat.

Ensin syödään, jottei viina mene niin pahasti päähän. Sitten nostellaan maljoja. Ensimmäinen nostetaan pomolle, joka todetaan mitä parhaimmaksi esimieheksi. Sitten sihteerille, joka on esimerkillisesti huolehtinut työyhteisön hyvinvoinnista ja pitänyt kaikki punaiset ja muunkin väriset langat käsissään. Oman huomionosoituksensa ansaitsee myös Pertsa, tuo kahvihuoneen ilopilleri, joka nappasi ison diilin kilpailijan nenän edestä. Unohtaa ei sovi myöskään kahvilanpitäjä Mirjaa eikä niitä aulan simpsakoita tyttöjä, jotka niin kivasti joka päivä jakavat postin ja ties mitä muuta.

Sitten onkin aika siirtyä monien mielestä illan mukavimpaan vaiheeseen, rakentavaan keskusteluun. Viimeistään tässä vaiheessa on syytä nostaa esiin ne vuoden aikana koetut vääryydet, jotka mieltä painavat. Mitä siellä kehityskeskustelussa oikein tulikaan sanottua, kenelle se ovea lähinnä oleva parkkiruutu oikeastaan kuuluu ja kuka ääliö meni tilaamaan näin rumia ja epäergonomisia toimistokalusteita. Muun muassa nämä ovat hyviä small talkin aiheita tässä vaiheessa iltaa. Parasta on tietysti se, jos päästään vertailemaan palkkoja ja aprikoimaan sitä, miksi sulla muka on isompi kuin mulla. Kun kaikki epäkohdat on nostettu esiin, siirrytään korjaaviin toimenpiteisiin. Näitä voivat olla esimerkiksi piilovittuilu, hieman suorempi ja äänekkäämpi haukkuminen, sekä joissakin tapauksissa ihan rehellinen nyrkkitappelu. Viimeksi mainittu eroaa muista siten, että siitä jää todennäköisimmin myös seuraavaan päivään säilyviä muistijälkiä.

Jos alkuillan ohjelma tuntui liian väkinäiseltä (todennäköisesti tuntui, koska kaikki olivat vielä lähes selvin päin), niin tässä vaiheessa voidaan vielä kehitellä omaa ohjelmaa suurin piirtein tolpillaan olevien kesken. Loppuiltaan sopivia juttuja ovat esimerkiksi kasvomaalausten teko sammuneille sekä nopeuskilpailu, jossa miesten tehtävänä on naispuoleisten kanssajuhlijoiden sukkanauhojen riisuminen käsiä käyttämättä. Voittajan ratkettua voidaankin jo siirtyä lähipubiin joraamaan, kun siellähän on se karaoke. Mitä siellä ja sen jälkeen tapahtuu, sitä kukaan ei muista tai ainakaan halua muistaa. Seuraavan aamun morkkiksen vallatessa mielen voi tekemisiään itselleen ja nalkuttavalle puolisolleen perustella pikkujoulujen kansantaloudellisella merkittävyydellä. Nehän työllistävät muun muassa ravintola-alan työntekijöitä, alkoholiteollisuutta, poliiseja, siivoojia, sukupuolitautien klinikkaa ja avioerojuristeja. Niin että oikeastaanhan tässä ollaan varsinaisia hyväntekijöitä kaikki tyynni.

Vastaa