You Are Viewing

A Blog Post

Hei mull’ ois yks idea…

Tämänkertainen kirjoitukseni pohjautuu omien tuumailujeni lisäksi myös kahden muun miehen, Alf Rehnin ja Marko Kulmalan, esittämiin ajatuksiin, joihin olen viime aikoina tutustunut. Näin siksi, että herrat puhuvat asiaa ja ovat saaneet ainakin minut ajattelemaan asioita hieman uudesta näkökulmasta, näin aluksi.

Kirjoitin sanomalehti Kalevaan 10.5 2010. mielipidekirjoituksen siitä, kuinka täällä kotikaupungissani Oulussa pelätään uusia ideoita. Esitin kysymyksen, miksi uudet ajatukset systemaattisesti torjutaan samaan aikaan, kun toivotaan uudistumista? Kirjoitin tekstin omalla nimelläni ja sähköpostiosoitteellani varustettuna ja lupasin sähköpostitse vastata kaikille, jotka kertovat näkemyksensä siitä, mikä on vastaus tähän kysymykseen. Sain kaksi vastausta, joista toisen julkaistuna samaisella Kalevan palstalla, jolle itsekin kirjoitin. Sen pääpointti oli lähinnä esittää vastakysymys, eli onko torjumis(t)en syynä mahdollisesti ollut se, että esitetyt ideat ovat yksinkertaisesti olleet toteuttamiskelvottomia. Onhan sekin tietysti yksi vaihtoehto, ilman muuta.

Haluan kuitenkin viedä tämän asian hieman abstraktimmalle tasolle ottamatta nyt erityisesti kantaa kenenkään yksittäisen henkilön esittämiin ideoihin tai niiden hyvyyteen. Negatiivisen suhtautumisen syy näet piilee syvemmällä. Siinä, että kuullessaan jonkin uuden ajatuksen tai idean ihminen pyrkii asettamaan kuulemansa olemassa oleviin, hänelle ennestään tuttuihin konteksteihin ja raameihin ja ellei se onnistu, ajatus tulee torjutuksi. Idea rikkoo tutun kaavan. Mutta hei! Se juuri on idean idea: rikkoa kaava ja aiheuttaa häiriö, kuten Kulmala kirjassaan toteaa.

Mielestäni myös Alf Rehn on oikeilla linjoilla sanoessaan, että olemme liikaa kiinni siinä, mitä on ennen ollut. Tästä pitäisi päästä eroon ja astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle etsimään vaarallista ajattelua ja vaarallisia ideoita. Vaarallisuus tarkoittaa kaikkea sellaista, joka pelottaa, inhottaa ja naurattaa vanhassa kiinni olevia ihmsiä. On toki ihan ymmärrettävää, miksi vaarallisten ideoiden etsiminen tuntuu heistä epämiellyttävältä; se vaatisi heitä katsomaan sinne, minne he eivät haluaisi katsoa, ja kuuntelemaan niitä, joita he eivät haluaisi kuunnella. Se vain pitäisi siitä huolimatta uskaltaa tehdä. Emme voi etukäteen tietää, mikä toimii. Miksemme siis kokeilisi myös järjettömältä, hölmöltä tai hassulta tuntuvia asioita?

Kaimani kirjoittaa ”Ideoissa ei ole mitään järkeä. Ellei niitä jaa. Holtittomasti, rohkeasti ja yhdessä. Kun häiritsevät, seksikkäät ja hohtavat ideat kulkeutuvat yhteisiksi tarinoiksi asti, syntyy iloista ja ihmeellistä toimintaa”. Olen samaa mieltä.

Jos jollakulla on jonkinlainen idea jostakin, tai vaikkei olisi mitään ideaa mistään, mutta haluaisi, että olisi, niin se sähköpostiosoitteeni löytyy tuota sivun oikeassa laidassa olevaa linkkiä klikkaamalla. Ruvetaan ideoimaan :)

Ja vielä lisätiedon lähteet:

Kulmala, Marko: Hyvä idea ei toimi. WSOY 2009
Aamulehti 23.2.2010, A13
Kauppalehti Optio 7/2010, 20-27
http://tamk-liko.blogspot.com/2010/02/alf-rehnin-nakemykset.html

Vastaa